Tekijyys, taitaminen ja toiminta taiteessa

Toimittajalta: Tuon tekisin itsekin?

Kesällä 2007 Helsingin Sanomissa velloi keskustelu populaarimusiikin ja taidemusiikin hierarkiasta ja jopa absoluuttisesta paremmuudesta. Sananvaihtoa motivoi kysymys siitä, edellyttääkö populaarimusiikin teko ja esittäminen taitoa. Klassinen musiikki kiistatta vaatii instrumenttien hallintaa ja musiikin teorian syvää tuntemusta. Rockväki varmasti hätkähti väitteestä, jonka mukaan koulutetusta klassisen musiikin ammattilaisesta sukeutuisi pienellä yrittämisellä parissa viikossa uskottava heavymuusikko. Onko niin, että taide vaatii siis taitoa ja populaari syntyy sen puutteesta? Popkulttuurin tuntijoiden näkökulmasta moinen väite osoitti huomattavaa rockin estetiikan tuntemuksen puutetta, sillä tokaisu onnistui sivuuttamaan ne tekijät, joista esittäjän uskottavuus rakentuu rockmusiikissa. Rockia ja klassista on mahdotonta arvottaa ongelmitta, sillä taitoja ei ole vain yhtä lajia kuten ei ole makujaan. Sen sijaan voidaan liioittelematta sanoa, että liittyi taidon hallinta mihin taiteenlajiin ja genreen tahansa, sen lisääminen ei ainakaan tee tulokselle hallaa. Taidetta voi tuskin väittää pelkän teknisen taitamisen – kreikan tekhnen – pohjalta syntyväksi rutiinisuoritukseksi, vaan mukaan kaivataan ”runoilevan kyvyn”, poiesiksen, ainutkertainen, luotaamaton ulottuvuus. Samasta asiasta puhuu latinan kielen käsite ars, jota yllä mainittu debatti kiinnostavasti todensi: ars on sekä taitoa että taidetta, ja taiteen lajeista kukin vaatii omat taitonsa.

Synteesin estetiikan numeron ”Tekijyys, taitaminen ja toiminta taiteessa” ovat toimittaneet Martta Heikkilä ja Risto Pitkänen. Artikkelit osoittavat, että taitoja ja taiteenlajeja on useita ja että estetiikkakaan ei ole yksi ainoa käsite. Tekstit tarjoavat omat näkökulmansa viime aikojen huippukeskusteluun: onko mahdollista antaa taiteelle absoluuttisia kriteerejä, jos taitojen ja taitamisten moninaisuus tekee taiteesta perustaltaan yhteismitatonta? Kysymystä voi peilata problematiikkaan, jota esimerkiksi Maria Hirvi-Ijäs ja Markus Konttinen avaavat keskustelussaan tutkijan ja taiteilijan suhteesta. Lukija voi päättää, millaiset mekanismit tuottavat taiteen, sen eri lajit ja taidot, diskurssit, teokset ja merkitysrakenteet: mitä tehdään, miten tehdään? Synnyttääkö tekeminen tekijän? Onko taide käsitteenä monoliittinen vai moninainen? Ovatko taiteen teoriat ja käytännöt jo alun perin monikollisia? Jos näin on, tässä on ehkä yksi syy siihen, miksi filosofit eivät ole pystyneet – eivätkä varmasti koskaan pystykään – antamaan tyhjentävää vastausta kysymykseen siitä, mitä on taide.

Martta Heikkilä

Estetiikan Synteesi (2007: 3), sisällys

• Esipuhe, Martta Heikkilä

Artikkelit:

• Nora Lähteenmäki, TeM (esitystaiteen ja -teorian koulutusohjelma), esitystaiteilija ja näyttelijä: ”Taidoton esittää itseään: narsismi esityksenä ja naistaiteilija katseen kohteena”
• Marja Kangas, FM, Tampereen yliopisto, teatterin ja draaman tutkimus, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK): ”Sinä ja Minä ja kohtaamisen nautinto”
• Marja-Liisa Saarilammi, FM, tutkija, Sibelius-Akatemia: ”Naislaulajan kulttuuriset tarinamallit: esimerkkinä Karita Mattilan lehtihaastattelun positioinnit”
• Ulla Pohjannoro, FM, jatko-opiskelija, Sibelius-Akatemia, DocMus-osasto (tieteellinen linja): ”Musiikkiteos ja tekijyys Paul Ricœurin tekstin hermeneutiikassa”
• Ossi Naukkarinen, tutkimuspäällikkö, dos., Taideteollinen korkeakoulu ja Helsingin yliopisto: ”Kokonainen ja hajoava taide: vastakkainasettelun ja vuoropuhelun mahdollisuudet”

Keskustelu:

• Maria Hirvi-Ijäs ja Markus Konttinen: ”Realismin laajentunut kenttä” – keskustelu taiteen muuttumattomuudesta ja taiteilijana olemisesta

Kirja-arviot:

• Risto Pitkänen: ”Estetiikan historiaa oppiaineen historiana” (Oiva Kuisma: The History of Finnish Aesthetics from the Late 18th Century to the Early 20th Century)
• Risto Pitkänen: ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” (Ossi Naukkarinen: Kulkurin kaleidoskooppi: Suomalaisen mobiilikulttuurin anatomia)
• Martta Heikkilä: ”Monta mieltä: taide, yhteisö ja demokratia” (Janne Kurki: Yhteisöttömien yhteisö, Taideteos, Demokratia; Jacques Rancière: Aistittavan osa: esteettinen ja poliittinen, suomentanut Janne Kurki)
• Janne Vanhanen: ”Kirjallisia oireyhtymiä” (Gilles Deleuze: Kriittisiä ja kliinisiä esseitä)
• Saara Hacklin: ”Hengen silppuamattomuudesta” (Simone de Beauvoir: Onko Sade poltettava? ja muita esseitä)

• Estetiikassa tapahtuu

Synteesi ilmestyy neljästi vuodessa. Tiedustelut: Taiteiden tutkimuksen laitos/Musiikkitiede, PL 35 (Vironkatu 1), 00014 Helsingin yliopisto.